perjantai 19. elokuuta 2016

Mitäs nyt?

En tykkää yhtään siitä että blogin kirjoittaminen vain lopetetaan eikä lukijoille ilmoiteta mitään. Blogi vain kuihtuu pois ja jossain vaiheessa sitä alkaa kaipailemaan ja lopulta toteaa että koko blogi on poistettu. En tiedä onko monikaan huomannut tämän blogin hiljentymistä, mutta varmaan kolmen kuukauden tauko on mennyt nopeasti. Kirjoittaminen ei oikein tunnu sujuvan, mutta ajattelin jotain tulla ilmoittelemaan. 

En ole kirjoitellut mitään kun ei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa. Tallilla en ole käynyt tuohon noin kolmeen kuukauteen ja tämäpä siis se suurin syy hiljaisuuteen. Ajattelin kyllä joskus että tänne voisi tehdä muitakin kuin heppajuttuja, mutta ei mun elämä niin mielenkiintoista ole että siitä osaisin jotain kirjoittaa. Näin siis parhaimmaksi vaihtoehdoksi antaa vain olla enkä ole tänne juurikaan kaivannut.

Kesä on lopuillaan ja tänäkään kesänä en ole tehnyt mitään sen kummempia. Tekemiseni on koostunut lähinnä töistä ja vapaapäivät ovat menneet voivotellessa ettei tänäänkään mitään ehtinyt tekemään. Töihin on ollut kyllä kiva mennä ja varsinkin siinä vaiheessa kun opiskelupaikka Lahdesta varmistui. Tuntuu ihan hassulta ettei työkavereita näekään enää niin usein ja vielä oudompaa on mennä pitkästä aikaa kouluun.

Ajattelin siis sanoa että ehkäpä tämä oli tässä. Musta on ollut kiva kirjoittaa ja jakaa kuvia ja juttuja teidän kanssa, mutta tähän väliin ei ole enää mitään kerrottavaa. En sano ettenkö voisi tulla joskus takaisin, mutta sanon vain että hiljaisuus jatkuu. Jos mun juttuja haluaa seurata jossain, niin igssä nimellä idaaaag tulee päivityksiä, ainakin useammin kuin tänne :)

© Elli P.







torstai 26. toukokuuta 2016

Old times

En oo koskaan ollut mikään videoiden tekijä, vaan lähinnä ladannut YouTubeen blogiin tulevia koostevideoita. Muutaman videon oon ihan kunnollakin muokannut, mutta editointiohjelman huonon toiminnan vuoksi kunnolliset videot on jäänyt aika vähälle vaikka joskus intoa tehdä videoita oli enemmänkin. En tiedä onko mun kanava teille miten tuttu, mutta ajattelin nostaa tähän esille joitakin vanhoja videoita kun olen viime aikoina tykännyt näitä itse katsella.

Tästä kaikki alkoi. Ensimmäinen muokkaamani video ja jälki on juuri sen näköistä. Kuvien ja videoiden laatukaan ei päätä huimaa, sillä lähes kaikki materiaali on taidettu kuvata mun vanhalla pokkarikameralla.


Aino ei selvästi osannut arvostaa kaverin takkia..


Ricon muistovideo.


Tykkään tän videon tunnelmasta tosi paljon, mutta loppua kohti vähän lässähtää.


Latasin Vegasin kokeiluversion ensimmäistä kertaa ja tässä tulos.


Tää taisi olla ensimmäinen kerta kun näin Ainon irtohyppäävän. Olin sanonut Tanjalle montaa kertaa että ilmottaa niin voin tulla kuvaamaan, vaan tälläkin kertaa satuin sopivasti samaan aikaan tallille :D


Late oppi vanhoilla päivillään avaamaan vetosolmun, mutta ei ikinä kyllä lähtenyt mihinkään. Aino yritti välillä olla kovasti avuksi jos se sattui olemaan samaan aikaan karsinassa.


Ei mulla muuta, mutta toi musiikki :D



Mmitä, nyt vasta huomasin että alussa on sama videonpätkä kahteen kertaan. Tähän liittyi myös kiinalainen puoliverinen.


Poni, joka pelkäsi vettä.



Näihin kahteen täytyy lopettaa.


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

This life is not for dreamers


Mulla oli joskus unelma. Eikä se oikeastaan ollut edes unelma, hauska ajatus vain. Siitä on jo aikaa. Ajatukset voi muuttaa teoiksi, mutta ei tässä tapauksessa. Siihen olisi tarvittu paremmat lähtökohdat ja enemmän taitoa. Joskus halusin olla esteratsastaja, nyt haluaisin olla vain parempi ratsastaja.

Joskus mietin kuinka jaksan, epäonnistumisesta epäonnistumiseen. Kerta toisensa jälkeen nousen takaisin satulaan ja totean ettei onnistunut tänäänkään. Katson kun muut menevät siististi ja ratsastavat hyvin, samalla mietin mitä olen itse tehnyt kaikki nämä vuodet. Olen harrastanut ratsastusta jo niin kauan että voisin kuvitella jo osaavani jotain, mutta en vain osaa ratsastaa.



Olen uskonut parempaan huomiseen, että huomenna on uusi päivä yrittää ja onnistua. Mutta entä jos huominen ei olekaan parempi tai huominen onkin vasta viikon päästä? En tiedä, mutta tallille meno tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Olen kai menettänyt sen palon, jota joskus tunsin. Tänään katsoessani MRA:n koulukisoja teki kuitenkin kauheasti mieli ratsastamaan ja siistin ratsastuksen katsominen saa motivaation nousemaan. Ehkä joskus osaisin itsekin. Mutta tiedän tuon tunteen, se tulee aina kun olen vain katsomassa kisoja.

Mikkelin koulukisoissa tunsin pitkästä aikaa onnistumista, olin iloinen radan jälkeen. Oikeastaan sekään ei ollut omaa onnistumistani, mutta voinhan silti palata siihen tunteeseen. Ehkä onnistumiseen on hyvä lopettaa?


maanantai 9. toukokuuta 2016

M-Riders 1-tason koulukisat 7.5

Yksistä kisoista selvitty ja heti perään toiset, joista suoriuduttiin kunnialla läpi. Olin vissiin jännittykseni jännittänyt jo torstaille kun ei mua kerta kaikkiaan jännittänyt enää lauantaina. Muistan kyllä nekin aamut kun ei ole pystynyt edes syömään mitään jännityksen takia, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun pääsee hevosen selkään niin jännitys katoaa. 

Menin siis Blondilla C-merkin kouluohjelman. Tanja meni Blondilla ennen mua, joten kävelytin Ladjaa verkan ja radan ajan. Mun ja Tanjan ratojen välissä oli neljä ratsukkoa ja panikoin hieman etten ehdi edes verkkaamaan. Tätä tunnetta auttoi vielä se, että ehdin nousta maneesissa selkään ja sen jälkeen pyydettiinkin jo kisaradan päätyyn. Jotenkin ajattelin että siinä on hankala verkata, mutta ei ollenkaan ja olihan Blondi jo verkattu valmiiksi. Siispä mulla ei ollut mitään hätää ja tein joitain rataan kuuluvia juttuja. Blondi kuitenkin jännittyi jonkin verran ja ihan kohta oli jo mun vuoro. Ajattelin jo että mitähän tästäkin tulee.

Lopulta tuli mun vuoro mennä aitojen sisäpuolelle ja ratsastin ehkäpä elämäni parhaan kouluradan. En ole nähnyt omaa ratsastusta videolta ihan hetkeen ja täytyy sanoa että oli taas hyötyä. Oon yrittänyt miettiä tosi paljon että oikeasti istun siellä selässä, mutta en näköjään istu. Mun jalat heiluu nököjään aivan järjettömästi, tähänkin pitää siis alkaa kiinnittää huomiota.

Radalla yritin panostaa täsmällisyyteen, koska sillä pärjää C:ssä jo pitkälle ja tässä onnistuinkin mielestäni hyvin. Parhaiten radalta jäivät mieleen askeleenpidennys, joka ei oikein lähtenyt sekä liian pitkäksi mennyt oikea laukka. Laukka kokonaisuudessaan jäi kuitenkin positiivisesti mieleen, koska odotin nostoissa jonkin sortin räjähdystä, mutta oikein rauhallisesti meni. Alku- ja loputervehdyksissä voisin toki odottaa että hevonen on pysähtynyt kunnolla. Radan jälkeen mulla oli tosi hyvä fiilis, koska rata tuntui oikeasti menneen hyvin.

Jäätiin odottamaan tuloksia kentän viereen. Tanja oli keikkunut Blondilla ekana ja siellä pysyikin, minä taas löysin itseni jaetulta toiselta sijalta prosentein 60,844.


Kuvat ottanut Krista Väisänen

Videon on ottanut Pia

perjantai 6. toukokuuta 2016

MRA:n 1-tason estekisat 5.5

Eilen käytiin tosiaan kääntymässä MRA:n estekisoissa Danican kanssa, huomenna sitten Kekkolaan koulukisojen merkeissä. Nämä olivat siis mun ekat kisat tänä vuonna ja menin Rallilla luokan 2 eli 50-60cm. 

Mentiin paikalle jo yhdeksäksi, koska Danica oli ekassa luokassa. Mulla oli siis paljon aikaa ennen omaa lähtöä ja oli ihan mukva vain hengailla ilman kiirettä. Menin heti katsomaan ratapiirrosta ja rata ei meinannut jäädä mun päähän mitenkään. Vielä ennen omaa vuoroani pohdin että mikähän este mahtoi olla mikäkin.

Laittelin Rallin ihan rauhassa valmiiksi ja rataantutustumisen jälkeen lähdin verkkaan. Verkassa en tehnyt sen kummempia, ravia ja laukkaa sekä muutamat väistöt. Hyppyjä otin ihan vain muutamat onnistuneet sekä pystylle että okserille. Ralli oli kivan rauhallinen verkassa, joten lähdin ihan hyvillä mielin radalle.

Niin se rata.. Hieman vauhdikas. Ekalle esteelle mentiin ihan rauhassa, mutta väärässä laukassa. Sen jälkeen vähän lähti. Kolmosen jälkeen oltiin matkalla neloselle, mutta ennen sitä Ralli oli jo suuntaamassa väärälle esteelle ja pienen väistöliikkeen seurauksena saatiin huono hyppy neloselle. Horjahdin kaulalle ja ajattelin jo tippuvani, mutta ohjat vain käteen ja matka jatkui. Loppu rata menikin sitten ihan hyvin, Ralli hoiti homman kotiin ja ratsastaja pysyi kyydissä. Vauhdin hallintaa kun saisi parannettua, ja omaa istuntaa.

Ratsastuskuvat ottanut Jasmine Kousa


Videon on ottanut Saija
Radan jälkeen kävelytin Rallia ja kuunneltiin samalla pääsenkö sijoille. Niinhän siinä kävi että tulin neljänneksi eli ensimmäiseksi ei-sijoittuneeksi puhtaalla radalla ja toisen vaiheen ajalla 36,96. Ei yhtään ärsyttänyt kun kolmanneksi sijoittuneen aika oli 36,18. Ihan hyvin tuohon yhteen kohtaan olisi pystynyt tekemään pienemmän kaaroksen. Ei auta yhtään murehtia ja olen tosi iloinen että päästiin ylipäätään kisaamaan.

Kävelyttämisen jälkeen hoidin Rallin pois ja laitettiin hepat autoon syömään heiniä kun jäätiin katsomaan seuraava luokka. Onneksi olin varautunut ja otin Sigman objektiivin mukaan, joten pääsin itsekin napsimaan muutamat kuvat.